Olen tehnyt tuttavuutta oman ääneni kanssa siitä lähtien kun se alkoi toimia ja kitaran kanssa sitten 9-vuotiaasta asti. Myöhemmin mukaan tuli huuliharppuja, kuoroja, bändejä, lauluryhmiä, sketsijuttuja, kisamittelöitä, skifflekamaa ym.

 

pkuva mkkimuistot - kevyempi.jpgTai sitten kaikki lähti jo syntymästä, tai siitä, että Neulaniemessä mökillä joutui väkisin tekemisiin "Veden Laulujen" kanssa. Mikään ei voita laineen liplatusta puuveneen kokassa - jos pitää rentoutuen siirtyä mantereelta saareen tai takaisin. Tai lähteä "ilimaantummaan" liian tiiviistä perhepiiristä...

 

Meidän suvussa, varsinkin isä-Happosen puolella, on aina laulettu kaikki suku- ja perhejuhlat ja kaikenlaisia lauluja - on häissä ja syntymäpäivillä ilolauluja ja hautajaisissa virsiä - ja kaikkea siltä väliltä. Siitä olen kiitollinen ja kannan samaa Ukko Happosen perheen perinnettä eteenpäin kuin serkkuni Kaija Pohjola, yksi tangokuninkaallisistamme.

 

Ensimmäiset keikkani tein seurakunnan bänditouhuissa 15-vuotiaana jännityksestä tärisevänä räkänokkana ja siitä lähtien olen esiintynyt vaikka missä: kirkoista kapakoihin, pohjantervajaisista harjannostajaisiin, lauluilloista kansainvälisiin seminaareihin, toiminnallisista yritysjuhlista hillittyihin cocktail-tilaisuuksiin, lämminhenkisistä syntymäpäiväjuhlista hautajaisiinkin - musiikilla on sijansa monissa ihmiselämän käänteissä.

Ensimmäiset omat lauluni tein 16-vuotiaana. Abba, Elvis, finnhitsit sekä syksyn sävelet ja euroviisut 70-luvulta, J.J.Cale, Santana ja Eagles ovat musiikkia, jota lauloin ja soitin nuorena äänilevyjen "mukana". Rautavaara-Helismaa-Kärki-Malmstén-Ots -osaston vaikutuksille jouduin alttiiksi isäni ja Happosen suvun kautta: hän lauloi töistä tultuaan ruokailun jälkeen radiosta tulevan kotimaisen puolituntisen tutut laulut mukana. Äitini puolen italialainen Pironetin suku sekä isäni äidin suomenruotsalaisuus antoivat oman lisänsä tähän hassuun coctailiin, joka sekoittui savon sytämmessä Kuopiossa ihan omanlaisekseen...

Ota yhteyttä helposti tästä…

Olen kotoisin, juu Kuopiosta. Puijonlaakson sivukirjasto oli juuri se paikka, joka oli sopivasti koulumatkani varrella. Hain kirjastosta summamutikassa suomalaisia runoja ja selasin niitä läpi etsien sopivia tekstejä - sellaisia, jotka muotonsa puolesta sopivat lauluteksteiksi ja samalla edes jossakin määrin kiinnostivat sisällöllisesti. Kesällä 2000 lomareissun yhteydessä vanhoilla kotikulmilla oli tuttu kirjastotäti, joka muisti vielä minut. Se lämmitti kummasti.

 

Ensimmäinen säveltämäni laulu sai päivänvalon (vaikka todennäköisesti nyhrättiinkin yöllä) vuonna 1979 keväällä. Sävelsin Lauri Pohjanpään runon:"Kaksi sokeaa". Heti perään tein saman runoilijan "Metsänpuhelu"-tekstiin sävelen. Se oli muuten toinen lauluista, joilla voitin Tapsan Tahdit vuonna 1996 Nokialla. Mielestäni rankka teksti ihmisen yksinäisyydestä ja kärsimyksestä:


Keskikoulussa Klassikassa (siis nyk 5. ja 6 lk:t + ya) olin monissa juhlissa ja häppenigeissä jollakin tavalla ohjelmassa aina mukana. Soitin ja lauloin riparin jälkeen seurakunnan bändissä ja kuorossa, enimmäkseen soiteltiin omien lauluntekeleiden lisäksi negrospirituaaleja, bluesia, rokkia ja pohdiskelevaa gospelia. Ja harrasteltiin kaveripiirissä yösoittoja ja omia nauhoituksia. Lisäksi lauloin koulun nuorisokuorossa ja poikasten pöhköhenkisessä "ragtime-jazz-bändissä" nimeltä The SwingingBluesSextet. Se sai kipinöitä silloisen historianopettajamme Simojoen Laten sivistävästä vaikutuksesta - Kiitos Late: joka lukukauden viimeisellä historiantunnilla kuunneltiin jatsia ja Laten tarinoita jazzin historiasta.

 

Lukiossa oli muitakin bändiprojekteja mm. kantria ja akustispohjaisia juttuja. Ensimmäisiä huippuhetkiä juontajana oli lukion ekaluokkalaisten tervetulojuhla, missä tehtiin koko juhlaporukalla yhdessä johdollani sellaisia asioita, jotka vaikuttivat positiivisella hyräyksellä koko juhlan ja yhteisön henkeen - taidettiin mennä BabyElephantWalk-biisiä jollain kummallisella "klassikan tyylillä" jonossa. Lukion jälkeen armeijassa Kontiorannassa soitin kitaraa ja lauloin varusmiesorkesterissa. Sitten perustin taas yhden bändin kotikulmilleni mun johtamana ja jätin senkin taakseni lähtiessäni Helsinkiin opiskelemaan.


Opiskeluaikoina uusi bändi Helsingissä ja Yliopiston Savolainen osakunta muodostivat kokeilujen kentän, josta olen pääasiassa vain hyötynyt työssä, jota teen tällä hetkellä, vaikka aikaa kuluikin. Soitin ja lauloin monissa bileissä Suutarin Pekan bändin ja lukuisten muiden esiintyjien kanssa. Osakunnassa melkein kaikki esiintyivät jollakin tavalla juhlissa joskus. Ja kaikkia, jotka laittoivat itsensä peliin, kannustettiin. Bileitä järjestämällä oppii järjestämään tilaisuuksia. Bileissä esiintymällä oppii koko ajan ja aina jotakin.

Osakunnassa järjestettiin (ja järjestetään kai edelleenkin) Savon Viisut-kilpailu, jossa voi esittää uusia, itse tekemiä, ennen esittämättömiä lauluja. Mänttärin Jussin ja muiden kanssa kilpailtiin monet kerrat ja opittiin toisiltamme. Hienoja juttuja. Ihmisiä, lauluja ja esiintyjiä, jotka jäävät valtavirran levy-yhtiömoguleilta aina näkemättä, jolleivät he satu sinne vahingossa eksymään. Tai jollei heitä sinne eksytetä.

Ota yhteyttä tästä…

Valmistuin yliopistosta keskelle pahinta ja pimeintä lamaa toukokuussa 1993. Ei ollut mitään toivoa saada koulutusta vastaavaa työtä ja näin jälkikäteen se oli minun onneni tai siunaukseni. Jouduin miettimään, mitä oikeasti haluan tehdä ja löysin itseni jäljille näihin hommiin, joissa nyt olen ja koen olevani kuin kala vedessä!

Talvella 1993-1994 toimin osapäiväisesti erään laulukirjaprojektin työkassarana, siis laulukirjan toimittajana Nuorten Keskuksessa Liisankadulla Helsingissä. Silloin tein jo päivätyön ohessa keikkoja nuorten tapahtumissa, kapakoissa, yritystilaisuuksissa ja yksityisissä juhlissa. Seuraavana talvena toimin luokanopettajana Vantaan Kivimäessä ja tein joitakin keikkoja. Sitten pääsin Yliopiston Apajan täydennyskoulutuskeskuksen "yksilölliseen jatkokoulutusohjelmaan", jonka kautta minusta kuoriutui ulos se, mikä olen. Kiitoksia Apajan väelle!


Päätoimisesti, siis saaden tästä leipäni, olen esiintynyt vuoden 1996 alusta lähtien. Tapsan Tahtien laulelmakilpailun voittaminen Nokialla toi minulle samana syksynä pomppulaudan, mutta ei automaattisesti keikkaa - ne piti myydä itse. Tällä tiellä toistaiseksi ollaan ja mennään eteenpäin vastaten monenlaisiin eteen tuleviin haasteisiin. Kiitos niistä! Oman rikkansa rokkaan toi Kotkan Meripäivien Merilaulukilpailun voitto v 2001.


Kuulun Suomen Muusikkojen liittoon ja olen iloisesti Elvis ry:n (Suomen Säveltäjät ja Sanoittajat) jäsen sekä Teoston jäsen. Lisäksi kuulun Hely ry:hyn Suosittelen lämpimästi ja kiitän kolleegiosta.



Elvis ry aloitti vuonna 2013 radiotoiminnan nettiradiona ja se soi sinulle KLIKKAAmalla tätä tekstiä. Täällä kuulet taatusti suomalaista, suomalaisten tekijöiden tekemää, elvisläisten musiikkia!

Ota yhteyttä …